Löysin kaupasta hyvän kokoisen maksanpalasen ja alkoi pitkästä aikaa tehdä keitettyä maksaa mieli   Mummoni aikoinaan, kun vielä jaksoi, keitteli maksaa pakkaseen ja sieltä sitä sitten aina otettiin leivän päälle. Ai että se oli hyvää   Itsekin joskus kerran, pari keittänyt mutta siitä on varmaan aikaa sen 10 vuotta... Joten eikun puhelin vielä puhtaaseen käteen ja soittamaan mummolle mitenkäs se keittämisen alkuvaiheet menikään, keittovaiheen kyllä muistin   Tämmöisiä palasia sain aikaiseksi.

Hyvää oli pitkästä aikaa vaikka suolaa olisikin saanut olla hiukan enemmän. Mummolle vein pikkupalasen ja itselle laitoin pakkaseen mitä maistijaisista jäi   Tässä ohje, jos joku haluaa kokeilla ja itselle myös muistiin

- Huuhtele maksan pala juoksevalla vedellä hyvin, muista "onkalot"

- Pistä kattilaan tarpeeksi vettä: peittää maksan ja hieman enemmän ettei tarvitse keskenkaiken lisäillä

- Liuota suola veteen (itse laitoin pari ruokalusikallista n.300g:n palaseen ja omasta mielestä olisi hieman enemmän saanut olla)

- Laita maksan pala kylmään veteen, levy päälle ja keittele maksaa kunnes se on kypsää. Kypsyyden tarkistat niin, että esim.hammastikulla teet reiän maksaan ja jos sieltä tulee punertavaa nestettä, on se vielä raaka.

- Muista kuoria syntyvä vaahto koko ajan pois.

- Nosta maksa jäähtymään ja leikkaa jäähtynyt maksa sopivan kokoisiksi palasiksi.

- Nauti leivän päällä ja laita osa pakkaseen myöhempää herkuttelua varten

 

Eetukin sai osansa maksanpalasesta, kun se on niin suurta herkkua   Näitä palasia voi käyttää kiitos, koulutus ym. makupaloina.

Nämä näyttää enemmänkin hiilenpalasilta kuin maksalta Eetun ohje on napattu aikoinaan Corgiset-lehdessä olleesta "Muumimamman herkku nurkkaus" -nimisestä koirien ruokaohje palstalta ja menee näin:

- 600g - 1kg maksaa (naudan, sian, lampaan ym.) paistetaan uunissa 150-200 asteessa niin kauan kunnes ne on kuivia koppuroita. Tämän jälkeen jätä uuni luukku yöksi auki, jotta ylimääräinen kosteus haihtuu. Aamulla virvoita tuoksusta huumaantunut corgisi uunin edestä

Meillä ei ollut pökertynyttä corgia uunin edessä mutta kyllä se siinä haukkana vahti, että "nuo on mun hekkuja".

 

Tässä vielä emännän ja koiran maksat vierekkäin, kumpi olisi houkuttelevampi?